Dodii...olihan taas...

Madde oli upea, hallussa, rimat pysyi, kaikki oli kympissä juuri ennen rataa. Mun hermot oli tasaiset, rauhalliset ja oli kivaa koiran kanssa. SITTEN lähdin kävelemään radalle edellisen koiran mennessä maalisuoraa ja hermot meni - NAPS. Käsien ja jalkojen lihakset meni ihan hervottomiksi ja huippasi niin älyttömästi. Sitten vaan juostiin niin pirusti etten pyörry kentälle. Nauratti itseäkin jo jossain välissä, kun rimat vaan lenteli kaaressa hyppy hypyltä - taisi jäädä yksi rima ylös koko radalta !-) 1½kk on aivan liian pitkä kisaväli mun hermoille. Täytyy oikeasti alkaa fundeeraamaan lainakoiran ottoa Madden pennutusloman ajaksi, koska mulla menee aivan liian monta kisaa hermojen hallinnan saamiseen.  Hymyilyttää jo, mutta harkinnassa on psykologille meno.

Riia oli myös hieno, mutta isi oli hieman vähemmän hieno. Mika unohteli koiran taakseen ja tottakai Riia kilttinä tyttönä ohittaa esteen pyrkien isännän luo suorinta reittiä, koska käskyä ei ole annettu. Ensimmäiset sanat Mikalle, kun isäntä tuli radalta oli: "Haltuunotto, este, haltuunotto, este, haltuunotto, este..." Vastaukseksi sain "Joo, joo." Kun Mika alun hosumisen jälkeen malttoi mielensä, rata lähti sujumaan ja oli hienoa työskentelyä kummaltakin. Kepeille olisin kaivannut hieman lisää vauhtia. Mikan kanssa puhuttiin kotimatkalla radasta ja Mika ihmetteli sitä, että kun hän on treeneissäkin jättänyt sitä esim. juurikin putkien aikana ja hyvin on mennyt, eikä ole kieltoja tullut. Nuori koira, häiriötä, kumpikin kokemattomia kisaajia niin pitäisi pelata hieman varmemman päälle. Mikalla oli varmaan ihan hyvät suunnitelmat niihin jättöihin, mutta meni hieman hötkyilyksi !-)) Plus koirallekin kisatilanteet ovat uusia täynnä häiriötekijöitä.