joo. Iida heräsi aamulla klo 6:15 itkien, että kurkku on kipeä... Tätä jatkui sitten iloisesti pari tuntia, josta syystä mentiin lekuriin - ei löytynyt mitään. Neitillä iski ujopiimä, eikä enää oikein osannut sanoakaan mitään. Autoon, kun päästiin niin sama itku alkoi uudestaan. Tällä kertaa vain sisko liittyi kuoroon... Ilo vain jatkui, kun pääsin koneelle. Aamulla oli tullut koulusta maili, että eläinhomeopaatin koulutuksen aloitus siirtyykin vuoden vaihteeseen...argh. Päivä olisi saanut loppua oikeastaan jo siihen...

Hupaisan puolelle mentiin iltaa kohti, kun lähdin töihin ja sain totaali-blondi kohtauksen... Piti nousta Lahti-Forssa -tieltä vanhalle Helsinki-Hämeenlinna -tielle totuttuun tapaan... Ei, kun Tiina huomaa yhtäkkiä olevansa ajamassa Helsinkiin motaria pitkin... Kormun rampin kautta takaisin. Uusi yritys, laskeutuminen Lahti-Forssa -tielle ja tie nro 130... ja kas, taas olen kääntymässä motarille Helsinkiin - EI IHAN OIKEESTI VOI OLLA TOTTA! Ja ihan rehellisesti, oikeesti, olen punapää. Ihan oikeesti.

Noh... kävin töiden välissä kaupassa ja sain Mikalta puhelun. Arvaa mitä? No en. Meidän mikroaaltouuni syttyi palamaan. MITÄH?? Juu, sisäseinä syttyi tuleen ja sulamaan. Mika oli saanut onneksi palon sammumaan tod. nopeasti, mutta ei kyllä paljoa houkuttanut ajatus, että Mikan sijaan kotona olisi ollut minä tai että Mika olisi ollut esim. vessassa käymässä palon alkaessa. Huoh. Elämä on.