Noh... Aadalla on ilmeisesti Noro-virus tai jotain; nuha, kuume ja ripuli...

Noh... keskiviikkona hajosi keittiön tuolia siihen malliin, että meni mietintään, missä syödään jouluna...

Noh... torstaina kävin lasten kanssa ikeassa ja siitä ei sen enempää --- itsemurhaa, kun voi yrittää useammallakin eri tapaa. Tarina on kuitenkin niin surullinen, että masennun itsekin, jos joudun sen uudelleen käymään läpi !-)

Noh... torstaina kasasimme ensimmäistä vaatekaapin palasta 3½h hajoittaen ja paikkaillen hienoilla ruuvisysteemeillä...

Noh... perjantai tuntui sujuvan oikeasti putkeen, vaikka unta olikin takana kaikki 3½h... Aada edelleenkin kipeänä, mutta asiat edistyivät mukavasti pitkin päivää... kunnes... kaikki kaksi päivää vanha kuivausrumpu hajosi. Siis ihan oikeasti ei voi olla totta... Ja kaappi, jonka luulimme korjanneemme, levisi uudestaan. Ja kunnes löysin koiran namipussista sokeritoukkaviljelmän - btw, kaikista pikkuötököistä inhoan eniten sokeritoukkia... tarkistin sitten keskellä yötä jauho- ja sokeripusseja ja sen verran onnea, että toukkia ei löytynyt muualta.

Noh... Aamulla talon sisäinen verkko ei toiminutkaan, vaikka se saatiin ed. päivänä kuntoon - en siis pääse edelleenkään siirtämään tietoja vanhalta koneelta. Pessimismi alkoi vallata jo mielialaa ja aloin epäillä, että kun lähden tallikierrolle niin ensimmäinen hevonen jo kenkäisee päähän... Mutta positiivista: niin ei käynyt. Mut vain nuoltiin hiuksista kengänkärkiin !-) Kotiin tullessakin odottamassa oli pihalla kotiin palannut Madde ja sitten tämä jouluviikko iskikin taas; Madde kolautti huolella päällä huulen hampaita vasten ja lopun voikin arvata...Myös talon kaasutilanne on huolestuttava - Madde ilmeisesti kostaa meille pennutusajaksi hylkäämisen yrittämällä kaasuttaa koko perheen kuoliaaksi !-)

MUTTA Madde on kotona, on joulupöytä, mihin istua, perhe ja vielä kerran Madde takaisin kotona niin... ei elämä nyt niin pahaa ole !-)