Dodii... perjantaina 25.1. se sitten vihdoinkin alkaa --- koulu... eläinhomeopatian opinnot...2½ vuotta... hieman hirvittää... vain hieman !-)

Perjantaina tuli kirje ja lista kirjoista, jotka pitäisi lukea ennen ensimmäistä kurssikertaa. Yep. Taas se lukuajan hamstraaminen alkaa !-) Sitten, kun vielä innostuin lainaamaan kirjastosta läjän hevoskirjoja...niin... kai nekin  pitäisi lukea, kun on kerran ne lainannut !-)

Nyt on vaatehuonekin suht kuosissa. Kolme kaapin ovea pitäisi "kipaista" Ikeasta, kunhan ehtii. Plus muutama hyllykori lisää. Mutta nyt alkaa olla vaatteet ojennuksessa !-) Stressitaso laski heti kympillä.

Työhuonekin otetaan käyttöön tänään. Yhden nurkan hyllyt puuttuu ja kaksi kaapiien ovea on maalaamatta, mutta muuten ollaan hyvällä mallilla. Ja taas stressitaso laski !-)

Kun nyt stressitaso on laskenut mulla niin Madde taas on nostanut "rintamalinjaa" !-) Ei neidistä enää paljoa näy, että neiti on ollut pentureissulla. Ollaan todellakin taas neitejä. Ollut kyllä niin ihana lenkkeillä yhdessä - eilen oltiin tallilla kimpassa - Maddella oli superkivaa, kun lapset syötti hevosen nameja, jotka oli maailman suurinta herkkua - Madde ilmeisesti samaistui ympäristöönsä !-) Sitten etsittiin kissoja, hiiriä ja vaikka mitä. Hevosen kakassa olisi ollut kiva pyöriä, mutta mamma on kummallinen, eikä antanut !-) Edelleenkin mojovista tuoksuista päätellen neiti kuitenkin ehti siihenkin hommaan... Kummallista kyllä niin mamma ei myöskään ottanut neitiä mukaan hoidettavan orin karsinaan?? Tämä herätti ihmetystä Mappelassa ja käytävällä piti sitten teputella takajaloillaan ja hieman uikutella. Sitten touhuamaan omiaan pitkin tallia ja sitten taas hetkeksi uikuttamaan karsinan oven taakse, että mamma tietää kuinka tyly ja ilkeä on pientä koiraa kohtaan... kauhea omistaja !-) Kerrassaan. Siinä vaiheessa vasta maailman pienin ja surkein koira nähtiin, kun Mappela näki, että tallilla oleskelu loppui ja on aika mennä autoon. Pienen borderin pää voi vaipua suorilta jaloilta hyvinkin syvälle maaperään masennuksesta ja selkärankakin voi mennä yllättävän mutkalle, kun elämä on niin kovaa !-))) On se niin ihanaa, kun se on kotona !-) Kummasti myös Egon ja Riiankin ruokahalu on palannut Madden palattua kotiin... Viimeiset viikot Mappelan mammalomasta nämä kaksi söivät päivässä varmaan vähemmän kuin chihu... alkoi jo huolettaa, mutta syyn arvasinkin jo onneksi oikein.